Toukokuista viikonloppua on vietetty mökkeillen. Kevätpuuhia mökillä riittää, olen siistinyt pihaa myyrien jäljiltä ja tehnyt risusavottaa. Kevätsiivouksia olen tehnyt jo pitkän aikaa vähitellen ja rasittumatta, aina on joku patja ja peitto tuulettumassa.

Järvelle on rantautunut muutama telkkäpariskunta jolla on selvästi menossa reviirikinat, lentelevät ropelit päällä ja pitävät kovaa ääntä. Kaakkurikin on palannut tutulle pesimäsaarelleen, se on paikkauskollinen lintu ja palaa vuodesta toiseen samaan paikkaan. Viime vuonna pesintä ei onnistunut, linnut värkkäsivät pesänsä liian lähelle rantaviivaa ja munat vierivät veteen. Nyt meillä on huolenaiheena, että olemme nähneet vain puolisoista toisen, toivottavasti toinen ei ole lähtenyt talven aikana autuaammille pesintämaille. Onkohan kaakkuri samalla lailla uskollinen kuin joutsen, eikä ota  elinaikanaan uutta puolisoa. Olisi kyllä kiva joku kesä nähdä myös kaakkureiden jälkikasvua.

Jäät olivat jo vähissä kun tulimme, ranta ja laiturin ympäristö olivat jo sulia joten talviturkin heittäminenkin onnistui. Tänä vuonna siis vähän jälkijunassa, yleensä se on ollut vapun rutiineja. Lähdin koirien kanssa kiertämään järveä polkua pitkin, ja yllättäen rannat olivatkin vielä jäässä järven toisessa päässä. Pinja äkkäsi telkät toisessa päässä järveä ja ennenkuin huomasinkaan, se juoksi jäätä pitkin vastarantaa kohden lintujen perään. Ja arvaahan sen miten siinä sitten kävi. Onneksi koira ehti melkein toiselle rannalle asti ennenkuin mulasi, jä pääsi uimaan sulaan ja kiipeämään siitä rannalle. En tiedä miten olisi saatu se ongituksi ylös jos olisi mulannut aikaisemmin niin että jäät olisivat ympäröineet sen. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Pinjalle kyllä aina sattuu ja tapahtuu. Seuraavan kerran kun tulemme, jäät ovat jo tiessään eikä vaaraa enää ole.


Näin ne jäät hiljalleen vähenivät:


Koiria ihmetytti, että mihin ne jäät oikein katosivat.


Ronja ja Veera tyytyivät kahlailemaan:


Mutta Pinja päätti heittää talviturkin ihan vapaaehtoisesti.

Kotiin tultuamme ryhdyimmekin sitten leipomaan.

Pilvin Smarties-piparit onnistuivat hienosti:


Minä yritin tehdä vaahtokarkkimuffineja, joista tuli kyllä aikamoisia köntsiä:


Muutakin kommellusta on viikonloppuun mahtunut mutta kaikkea ei voi täällä paljastaa. Tuli myös luettua ja tehtyä käsitöitä.
Aurinkoista ja keväistä tulevaa viikkoa!


---tässä vielä tuo pyydetty Smarties-keksien ohje:

100 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 muna
1/2 dl rypsiöljyä
1 dl kaurahiutaleita
1 dl kevyesti murskattuja maissihiutaleita
1 1/2 dl kookoshiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
2 dl Smarties-karkkeja

Voi, sokeri ja fariinisokeri vaahdotetaan. Lisätään muna, öljy ja vaniljasokeri koko ajan vatkaten. Sekoitetaan joukkoon kaura-, maissi- ja kookoshiutaleet.

Jauhot, suola ja leivinjauhe sekoitetaan keskenään, lisätään taikinaan ja sekoitetaan tasaiseksi. Taikinasta muotoillaan pingispallon kokoisia palloja ja asetetaan pellille n. 10 cm etäisyydelle toisistaan. Painellaan litteäksi. Jokaiseen keksiin painellaan 5-6 smarties-karkkia.

175 astetta, n. 15 min