Lomalla koettua
Loman jälkeen on sitten palailtu arkeen. Loma oli aika työntäyteinen, tosin näin oli kyllä tarkoituskin. Yritin ajoittaa sen niin että saisin kertarysäyksellä ikkunat pestyä, pihan haravoitua ja tehtyä mökillä kevätsiivousta. No täytyy myöntää että hiukan ylimitoitettu tavoite mutta aika paljon tuli tehtyä ja toisaalta sitten ihan vaan rentouduttua ja vietettyä ystävättärien laatuaikaa mökillä. Kahdet synttäritkin juhlittiin ja tavattiin samalla sukua ja ystäviä, mikäs sen mukavampaa. Töihin paluu tänään tuntui sekin mukavalta, kivoja työkavereita on aina mukava tavata ja kuulla taas päivitetyt kuulumiset.

Vappu
Vappua vietettiin tällä kertaa ihan kotosalla. Vietimme ystävien sekä pojan + avokin kanssa ihan pikaisesti kokoon kyhätyt vappupippalot. Näin extempore syntyy usein ihan parhaat bileet ja niin nytkin. Tytär ystävineen liittyi seuraan ja nuoriso huolehti musisoinnista.
Vappupäivänä lähdimme sitten puhuria uhmaten torille kuuntelemaan puheita ja mieskuorolaulua sekä ihmettelemään notkuvia markkinapöytiä ja väenpaljoutta. Ostoksiksi meille riitti pehmis sekä metrilakut. Usein on vappuna oltu mökillä heittämässä talviturkki, nyt se ihanuus on vasta edessä, ehkä ensi viikonloppuna. Kaiken kaikkiaan laatuvappu!

Urheilua
Kolmen koiran kanssa tulee hyötyliikuntaa ihan väkisinkin, mutta työkavereiden esimerkin innostamana teki mieleni kokeilla ihan hölkkälenkkeilyä, ja niinpä päivänä muutamana painelin pururadalle. Juostua tuli, kyllä, ja mukavalta se maistuikin kunnes...polvea alkoi ihan pikkuisen vihloa, mutta en antanut sen haitata tahtia. Seuraavana päivänä tein jotain tosi fiksua eli selätin kivun buranalla ja suuntasin taas pururadalle hölkkäilemään. Lopputuloksena polvi on nyt niin kipeä että sillä ei juuri edes kävellä eikä varsinkaan juosta. Tarinan opetus: keski-ikäisen ei-niin-kovakuntoisen naisimmeisen ei kannata rynnätä suinpäin tekemään omaa ennätystään vaan aloitella varovasti ja kuulostella mitä kroppa tykkää touhusta. Ja satsata heti aluksi kunnon kenkiin, niistä ei mitään haittaa ole vaikka jatkaisi urheilu-uraansa kävellen. Nyt sitten odottelen ja parantelen kinttua, hiukan olen suunnitellut linksuttavani tohtorin puheille. Ja sitten sinne urheilukauppaan lenkkariostoksille. Vielä en luovuta. Vaikea on hyväksyä, että iän myötä tulee kremppa sinne ja kolotusta tänne, varsinkin kun mieli on kuin nuorella tytölläwink. Käsikään ei ole ihan parantunut niin hyvin kuin kuvittelin joten kärsivällisyyttä tässä koetellaan.

Idut
Pikku taimeni eivät enää voi ihan niin hyvin kuin edellisissä postauksissa kuvat kertovat. Totuus on, että suurin osa niistä on päätynyt kompostiin. Unohdin kastella ja kastelin liikaa. Ja vielä hengissä olevat unohdin viime pakkasyöksi terassille paleltumaan. Puutarhurin tytär voi vaan todeta, että omena on tässä tapauksessa pudonnut aika kauaksi puusta. Ja taas kerran päätin, että jatkossa ostan valmiit taimet, enkä edes yritä kasvattaa siemenestä mitään. Onneksi iloa tuovat metsissä rehottavat sini-ja valkovuokot sekä kukkapenkissä loistavat krookukset ja nupullaan olevat narsissit. Koivutkin ovat jo ihan melkein hiirenkorvilla, eli ihan varmasti se kaivattu kesä on jo ovella!