Muutama tovi on vierähtänyt etten ole ehtinyt tänne kirjoitella. Vietin ihanan, pitkän, lämpimän viikonlopun mökkeillen Veeran ja Pinjan kanssa. Juoksut oli siinä vaiheessa että turhien rähinöiden välttämiseksi Ronja jäi kotiin. Harmitti kun unohdin kameran kotiin, kukkakukkula oli puhjennut kukkaan ja oli varsin kuvauksellinen. Mutta ehkä saan siitä vielä myöhemmin kuvia.

Mutta on näitä kaunottaria kotipihallakin. Kukkapenkistäni puskee jos jonkinlaista yrttiä, tunnistettavissa ainakin pionia, kuunliljaa, kultapiirskua, varjoliljaa sekä kaikenlaisia sipulikukkia mitä tuli keväällä maahan työnnettyä. Nuo Viherpeukaloilta tulleet ovat vielä hämärän peitossa.


Norjanangervot ovat nyt kauneimmillaan ja tuoksuvat huumaavasti:


Tässä japanin ruusikvitteni kukassa. Tämä tekee myös hedelmiä, joista kuulemma voisi keittää marmeladia. Eivät vaan ikinä ehdi kypsyä, mutta kaunis tämä pensas on.


Joitakin kesäkukkiakin olen hankkinut. Tässä amppelipelargonia. Pitää tätä kastella ja lannoitella ahkerasti, jospa jaksaisi kukkia jatkossakin näin upeasti:


Junasukatkin sitten valmistuivat. Näitä voisi tehdä enemmänkin, ja varmaan teenkin. Yhdet pitsisukat ovat taas tekeillä, lanka on Nalle kukkaketoa (kiitos Päiville langasta!). Tulee erinäköiset sukat kuin yksivärisestä langasta, mutta mielestäni tosi kivat, kunhan nyt valmistuvat...





Vielä pitää esitellä isännän ja tyttären syksyn ja kevään tuunausprojekti. Isäntä korjasi tämän mopon erään omenapuun alta ruostumasta (siis ihan luvan kanssa), ja sitä on värkätty antaumuksella autotallissa. Oi sitä pärinää kun tämä vihdoin alkoi kulkea eteenpäin. Nurmikko on ollut kovilla. Tielle tällä ei ole asiaa, kun ei ole rekisterissä eikä kuskilla ole vielä ikääkään. Vielä on pientä säätämistä, sitten mopo toivottavasti matkaa mökille metsä-enduroajokiksi. Tuleehan sitten niitä tarpeellisia käsittelytaitoja vuoden päästä koittavaa mopokorttikoetta varten. Näin hieno siitä tuli:



Eikä päivitystä ilman koirien tekosia. Mökille lähtiessä tein kotijoukoille evääksi 10 munan munakasrullan, täytteenä kalkkunaleikettä ja tuorejuustoa. Veerahan sen tietysti söi suihinsa...ja roskiksessakin joku tuoksui hyvälle:


Silti olen ylpeä tästä kolmikosta. Veera kävi trimmissä ja trimmaaja kehui, miten timmissä kunnossa se on. Ja hampaita hoitanut eläilääkäri ihmetteli Pinjan lihaksia. Ronja on aina vaan pikku punkero vaikka joutuu juoksemaan lyhyillä jaloillaan kahta kovempaa että pysyy isompien kyydissä.


Nyt sitten vaan ONNEA kaikille kouluvuotensa päättäville, ylioppilaille, valmistuville ja peruskoulun läpi kahlanneille! Olette ruusunne ansainneet!