Tyttären ollessa vauva "hurahdin" vyöhyketerapiaan. Nykyään sitä kai pidetään jo ihan vakavasti otettavana hoitomuotona, mutta ei välttämättä vielä 14 vuotta sitten. No, kuitenkin saimme ison avun 3-viikkoisen vauvan koliikkiongelmiin, ja olen suositellut vyöhyketerapiaa lämpimästi kaikille noista ongelmista kärsiville. Sittemmin tyttö sairastui infektioastmaan, ja säännöllisillä vyöhyketerapiakäynneillä pääsimme pian lääkkeettömään olotilaan, ja sittemmin eroon koko vaivasta. Ehkä siihen olisi aikakin auttanut, mene tiedä. Itse hoidatin vuosien ajan fibromyalgiasärkyjä vyöhyketerapiassa. Jouduin sitten siitä luopumaan, koska aloin saada pahoja migreenikohtauksia hoitojen jälkeen. Laittoi niin hyvin veren kiertämään. Mieli tekisi kyllä kokeilla jossain vaiheessa uudestaan, sillä iso apu tuosta oli särkyihin.
Työssäni kirjastossa olen joskus jäänyt selaamaan feng shui -opuksia, ja löytänyt niistä jotain, mitä olen mielestäni aina tiennyt, mutta en ole tiennyt että tuon jutun nimi on feng shui. Olen välillä innostunut siirtelemään huonekaluja ja huomannut, että joku järjestys alkaa heti ahdistaa ja viedä energiaa. Esim. mökillä huomasin sen heti kun isäntä halusi kokeilla vaihtaa ruokapöydän asentoa. Järjestys näytti kyllä hyvältä mutta ei tuntunut siltä. Tuntui vaikealta, kun osa tuoleista oli selin muuhun tilaan nähden. Pöytä siirtyi äkkiä takaisin entiseen asentoonsa. Sama juttu kotona, kun yritin vaihtaa olkkarin järjestystä. Pyöritin ja pyöritin ja lopuksi laitoin kaikki entiseen malliin, ja tuntui, että pystyn taas hengittämään. Ehkä tässä on sitten jotain tekemistä energioiden liikkumisella.
Teoksen "Paikat kuntoon feng shuin avulla" (tekijää en nyt muista) lainasin oikein kotiinkin. Tämä oli samaa aikaa, kun mielessä alkoi pyöriä huoneiden käyttötarkoituksen muutos ja tuo oma työhuone. Kirjassa puhuttiin siitä, miten paljon turha roina nurkissa vie ihmiseltä energiaa, ja että pitäisi osata luopua esineistä, mitkä eivät tuo hyviä "fiboja", ja pitää vain ne, mistä todella pitää ja saa positiivisia tunnelmia. Tuon huonevaihdoksen myötä lähti hurjan paljon tavaraa kierrätykseen ja roskikseen, ja yhtäkään niistä en ole kaivannut. Vaatekaappini päivitin jo aikaisemmin.
Ihan ilman yhteentörmäyksiä tämäkään homma ei ole tapahtunut, perheemme jäsenillä kun on hiukan erilaisia käsityksiä siitä, kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen. Olen yrittänyt kunnioittaa toisten tontteja, ja tehnyt muutosta vain omalla kohdallani. Ja tehdä näitä muutoksia pikkuhiljaa, vailla kiirettä, periaatteella että koko loppuelämä on aikaa. Mutta on ihmeellistä miten paljon energiaa vapautuu, kun luopuu turhasta rojusta ympärillään.
Nyt olen hiukan huolissani, kun luku-ja neulontatuolini, jonka paikkaa en mielelläni vaihtaisi, on suoraan ilmastointikanavan alapuolella, ja sen lisäksi että se saa niskani jumiin vie tietenkin myös energiani taivaan tuuliin. Ja jo vuosia sitten olen vakuuttunut siitä, että makuuhuoneemme alla kulkee vesisuoni, joka edesauttaa kaikenlaisia kolotuksia. Mutta tämä tuntuu jo liian huuhaalta, että alkaisin tehdä jotain muutoksia asioiden suhteen. Mutta pinnan alla kuohuu.
Aasinsilta näihin muutamiin kuviin, feng shuin oppien mukaan huoneistoon sisääntulon pitäisi olla kaunis ja kutsuva, joten olen yrittänyt siitä sellaista tehdä.
Nuo kanervakorit, jotka muuten ostin rautakaupan alelaatikosta yhdellä eurolla (!) kappale, nostin sittemmin terassin kaiteelle ja köyin rautalangalla kiinni, etteivät lennä ensimmäisessä talvimyrskyssä pitkin pihoja.
Tämä varoitus ei varmasti pitkäkyntisiä peloita, mutta on ehkä kutsuvampi kuin "täällä vartioimme me".
Tässä vielä tyttären tunnelmapala.
Isäntä on syksyn mittaan remontoinut n satavuotiasta pihasaunaamme, ja mielestäni se on aivan ihanan näköinen, kun sai vähän lunta katolleen.
Erityisen paljon pidän tästä vanhasta ovesta.
Tässä se on pakkasen kukittamana:
Pakko vielä hiukan hehkuttaa tätä ihanaa viikonloppua! Eilen juhlimme kummitytön 4-vuotissynttäreitä, ja nuo lahjatkin taisivat osua ihan nappiin! Terkkuja sinne Lahteen ja onnea vielä kerran hurmaavalle sankarittarelle!
Juhlista jatkoimme Espooseen Barona-areenalle Talentin semifinaaleja katsomaan. Oli mahtava meininki ja kaikki lemppariesiintyjäni pääsivät jatkoon. Mieli tekisi vielä finaaliakin katsomaan, saas nähdä...
Tämä aamu aloitettiin kellojen siirrolla, kun ei illalla muistettu. Osa kelloista siirrettiin jopa kahteen kertaan, kun minä niitä herättyäni siirtelin, ja isäntä vähän myöhemmin herättyään siirsi vielä uudestaan! Onneksi huomattiin juttu ajoissa eikä päivän ajoitus mennyt ihan pieleen.
Ajelimme sitten ystävien luo aivan mahtavalle aterialle, joka nautittiin hyvässä seurassa ja iloisissa fiiliksissä. Kauniit kiitokset sinne Hartolan suuntaan! Kyllä nyt kelpaa aloittaa työviikko näissä tunnelmissa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille muillekin!
Kommentit