Pikainen postaus nyt ihan ilman kuvia, kamera on sosialisoitu johonkin.
Ihan ekaksi kaunis kiitos kommenteista. Olen tosi iloinen että nuo Lise-Lottet ovat mieleisiä, olen todella nauttinut niiden tekemisestä ja erityisen iloinen olen että ovat käytössä (kuten ne aikaisemmatkin pikkuneuleet)! Kiitos!

"Stressivatsa" olikin sitten ihan jotain muuta eli ihan oikea pöpö löytyi ja sitä nyt hoidellaan kovilla tropeilla. Saikkua tuli lisää ja ihan tarpeeseen sillä sekä tauti että lääkekuuri verottavat voimia. Eli syyslomaa pukkasi nyt minullekin vaikka ei ollut tarkoitus, ja "virallinen" lomalainen aikoo olla ihan muissa maisemissa eikä ollenkaan äidin helmoissa kotona.

Isännällä oli asiaa Vantaalle, ja voipuneesta olosta ja pikku lämmöstä huolimatta hyppäsin kyytiin ja poikettiin pikaisesti Ikeassa. Ihan asiaakin oli, halusin löytää kankaan millä voisin verhoilla uudestaan mökin sohvan divaani- ja istuinosan, jotka ovat tosi heikolla hapella ja ritsahtaneet. Sopivaa kangasta ei oikein löytynyt ja päädyin ostamaan tummansinisen koirankestävää kangasta olevan päiväpeiton, joka on kuitenkin sopivan taipuisaa sohvan päälliseksi. Jos jämäpaloja jää niin niistä voi sitten taiteilla lisää tyynyjä, niitä ei tunnu olevan mökillä koskaan liikaa kun sekä ihmiset että koirat yrittävät asettua mukavasti sohvalle.

Muuten on tainnut alkaa ikä painaa kun Ikean kamat ei oikein enää kolahtaneet. Liikaa kiiltävää ja muovista, kaipailen kotiin enemmän pehmeyttä ja ajan patinaa. Jotain keittiökaluja tarttui mukaan, mm. sininen sydämenmuotoinen silikonikakkuvuoka, joka on kyllä aivan ihana.

Olen aikani kuluksi selaillut jotain ihania sisustusblogeja, ja ihaillut ja vähän kadehtinutkin hyvällä maulla sisustettuja vaaleasävyisiä koteja. Ja kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kolmen koiran perheeseen sopii hyvin vanhat ja kulahtaneet nahkasohvat ja vanhat matot. Mitään kauniita kynttilänjalkoja tai kukka-asetelmiakaan ei voi laittaa Veeran hännänheilutuksen korkeudelle, joten jos poltan kynttilöitä niin ne ovat yleensä jossain katosta roikkuvassa jutussa. Vanhoista tavaroista tykkään vanhan näköisenä eli en pyri hirveästi korjailemaan ja nykyaikaistamaan niitä. Eipä sitten tarvitse olla hirveän huolissaan jokaisesta karvasta ja kuraisesta tassunjäljestä, ja voi elää tässäkin asiassa vähän stressittömämmin. Enkä kyllä antaisi yhtäkään noista sottapytyistä pois vaikka saisin tilalle kuinka ihanan sisustuksen :).

Tämä blogi on kai vähän saman näköinen kuin meidän kämppä: sekalainen ja hiukan nukkavieru mutta toivottavasti kuitenkin lämmin tunnelmaltaan. Neulenyssäkkä siellä ja koiran  hännän heilaus tuolla, matot kasassa jonkun pikaisen spurtin jäljiltä. Jokaiselle koira- ja ihmisasukkaalle kuitenkin oma tilansa ja -olonsa.

Lämpimän tunnelmaista loppuviikkoa kaikille kanssakulkijoille, sytytellään kynttilöitä ja jätetään lokakuun pimeys ulos kodeista ja mielistä!