Hermostuin nyt sen verran tähän kuvien takkuamiseen, että kirjoittelen jatkossa täällä:
henkireikia.blogspot.fi
Tervetuloa sinne puolelle lueskelemaan!
Maija
sunnuntai, 11. marraskuu 2012
Blogi muutti
sunnuntai, 4. marraskuu 2012
Hiljainen pyhäinpäivä
Rakas ystävä naapurista poistui keskuudestamme juuri pyhäinpäivän kynnyksellä, joten jo aiemmin poisnukkuneiden rakkaiden ohessa muistimme erityisesti häntä. Kuolema tulee aina yllättäen, vaikka se olisi kuinka odotettavissa, eikä siihen oikein voi ennalta valmistautua. Pyhäinpäivän iltaa vietimme hänen läheistensä kanssa kahvia juoden ja kynttilöitä poltellen.
Et ole ikiunessa, et ole poissa
Olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Meillä ei ole pulla tuoksunut pitkään aikaan, joten sateisena pyhäinpäivän aamuna tein sitten litran taikinan, josta syntyi 62 kanelikierrettä. Tässä vasta puolet niistä:
Tulihan noita jokunen (!?!) maisteltua ihan tuoreeltaan, mutta osa sentään ehti pakastimeen asti. Vieläkin teki tiukkaa saada sinne mahtumaan yhtään mitään, kuluneena kesänä ja syksynä olemme toimineet kunnon hamstereiden tavoin.
Hiukan jo virittelin valojakin tähän marraskuun pimeyteen, jouluvaloista en vielä kyllä puhu. Rukin valaisemista olen suunnitellut jo pitkään, ja nyt sen sitten toteutin!
Kuvasta tuli varsin mielenkiintoisen näköinen, ihan kuin olisi liekeissä koko rukki. Älkää kysykö miten sen otin, ihan vahingonlaukaus tuo on, mutta aika hauskan näköinen.
Tänään olikin vaihteeksi poutapäivä, ja kun lumetkin sulivat pois niin ryhdyimme pihatöihin. Minä olin haravan varressa. Ajattelin taas feng shui -oppien mukaan, että kuolleet ja maatuvat lehdet edustavat sitä kuollutta ja mätänevää, mikä verottaa ihmisestä energiaa. Minun kohdallani tuo taitaa pitää paikkansa, ainakin se motivoi pihan siivoukseen. Isäntä leikkasi ruusut ja sireenit, putsasi rännit ja ajeli vielä vähän ruohonleikkurillakin. Tai sireenien kohdalla ei kai pelkästä leikkauksesta voi puhua, kun moottorisahaakin tarvittiin! Ystävällinen naapurimme, "vanha viininviljelijä" opasti, kuinka viiniköynnökset leikataan oikeaoppisesti talvilevolle. Jospa ensi kesänä ryhtyisinkin niitä viljelemään ihan oikeaoppisesti ja saisin oikein kunnon sadon!
Hiukan jäi risusavotta vielä vaiheeseen, mutta muuten alkaa piha olla siinä kunnossa, että talvi voisi vaikka tulla.
Neulominen on jäänyt vähiin, yhdet miesten perussukat olen sentään saanut aikaan.
Väri ei kuvassa ole ihan oikea, vaan se on petrolinsinistä seiskaveikkaa, johon olen kovasti tykästynyt. Ja ruskea natsaa mainiosti sen kanssa.
Nyt ovat työn alla nämä Suomi-sukat:
Haravoinnin jälkeen oli vielä ohjelmassa 4,5 km:n metsälenkki koirien kanssa. Koirilla oli vauhti päällä ja juoksivat varmaan kolminkertaisen matkan. Pinjalla ei oikein jarrut pitäneet, ja se sukelsi kaulaa myöten isoon ja syvään vesilätäkköön, joten hiukan oli kuivailemista kun kotiin tultiin.
Jalat, selkä ja hartiat ilmoittelevat, että tänään on tehty ihan fyysistä työtä. Nyt voikin hyvällä omallatunnolla istua mukavasti neulomaan. Pirteää viikkoa!
Et ole ikiunessa, et ole poissa
Olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Meillä ei ole pulla tuoksunut pitkään aikaan, joten sateisena pyhäinpäivän aamuna tein sitten litran taikinan, josta syntyi 62 kanelikierrettä. Tässä vasta puolet niistä:
Tulihan noita jokunen (!?!) maisteltua ihan tuoreeltaan, mutta osa sentään ehti pakastimeen asti. Vieläkin teki tiukkaa saada sinne mahtumaan yhtään mitään, kuluneena kesänä ja syksynä olemme toimineet kunnon hamstereiden tavoin.
Hiukan jo virittelin valojakin tähän marraskuun pimeyteen, jouluvaloista en vielä kyllä puhu. Rukin valaisemista olen suunnitellut jo pitkään, ja nyt sen sitten toteutin!
Kuvasta tuli varsin mielenkiintoisen näköinen, ihan kuin olisi liekeissä koko rukki. Älkää kysykö miten sen otin, ihan vahingonlaukaus tuo on, mutta aika hauskan näköinen.
Tänään olikin vaihteeksi poutapäivä, ja kun lumetkin sulivat pois niin ryhdyimme pihatöihin. Minä olin haravan varressa. Ajattelin taas feng shui -oppien mukaan, että kuolleet ja maatuvat lehdet edustavat sitä kuollutta ja mätänevää, mikä verottaa ihmisestä energiaa. Minun kohdallani tuo taitaa pitää paikkansa, ainakin se motivoi pihan siivoukseen. Isäntä leikkasi ruusut ja sireenit, putsasi rännit ja ajeli vielä vähän ruohonleikkurillakin. Tai sireenien kohdalla ei kai pelkästä leikkauksesta voi puhua, kun moottorisahaakin tarvittiin! Ystävällinen naapurimme, "vanha viininviljelijä" opasti, kuinka viiniköynnökset leikataan oikeaoppisesti talvilevolle. Jospa ensi kesänä ryhtyisinkin niitä viljelemään ihan oikeaoppisesti ja saisin oikein kunnon sadon!
Hiukan jäi risusavotta vielä vaiheeseen, mutta muuten alkaa piha olla siinä kunnossa, että talvi voisi vaikka tulla.
Neulominen on jäänyt vähiin, yhdet miesten perussukat olen sentään saanut aikaan.
Väri ei kuvassa ole ihan oikea, vaan se on petrolinsinistä seiskaveikkaa, johon olen kovasti tykästynyt. Ja ruskea natsaa mainiosti sen kanssa.
Nyt ovat työn alla nämä Suomi-sukat:
Haravoinnin jälkeen oli vielä ohjelmassa 4,5 km:n metsälenkki koirien kanssa. Koirilla oli vauhti päällä ja juoksivat varmaan kolminkertaisen matkan. Pinjalla ei oikein jarrut pitäneet, ja se sukelsi kaulaa myöten isoon ja syvään vesilätäkköön, joten hiukan oli kuivailemista kun kotiin tultiin.
Jalat, selkä ja hartiat ilmoittelevat, että tänään on tehty ihan fyysistä työtä. Nyt voikin hyvällä omallatunnolla istua mukavasti neulomaan. Pirteää viikkoa!
sunnuntai, 28. lokakuu 2012
"Huuhaa"-juttuja
Otsikon selvennykseksi kerron ensiksi, että olen hyvin pitkälti "jalat maassa" -ihminen enkä juuri hurahda mihinkään ismeihin. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tietysti kolmen koiran pitäminen on jonkinlainen hurahtaminen, mutta olen aina tykännyt kaikenlaisista eläimistä, joitakin matelijoita ja jyrsijöitä lukuunottamatta, joten en oikeastaan osaa pitää tuota elämäntapaa kovin kummallisena.
Tyttären ollessa vauva "hurahdin" vyöhyketerapiaan. Nykyään sitä kai pidetään jo ihan vakavasti otettavana hoitomuotona, mutta ei välttämättä vielä 14 vuotta sitten. No, kuitenkin saimme ison avun 3-viikkoisen vauvan koliikkiongelmiin, ja olen suositellut vyöhyketerapiaa lämpimästi kaikille noista ongelmista kärsiville. Sittemmin tyttö sairastui infektioastmaan, ja säännöllisillä vyöhyketerapiakäynneillä pääsimme pian lääkkeettömään olotilaan, ja sittemmin eroon koko vaivasta. Ehkä siihen olisi aikakin auttanut, mene tiedä. Itse hoidatin vuosien ajan fibromyalgiasärkyjä vyöhyketerapiassa. Jouduin sitten siitä luopumaan, koska aloin saada pahoja migreenikohtauksia hoitojen jälkeen. Laittoi niin hyvin veren kiertämään. Mieli tekisi kyllä kokeilla jossain vaiheessa uudestaan, sillä iso apu tuosta oli särkyihin.
Työssäni kirjastossa olen joskus jäänyt selaamaan feng shui -opuksia, ja löytänyt niistä jotain, mitä olen mielestäni aina tiennyt, mutta en ole tiennyt että tuon jutun nimi on feng shui. Olen välillä innostunut siirtelemään huonekaluja ja huomannut, että joku järjestys alkaa heti ahdistaa ja viedä energiaa. Esim. mökillä huomasin sen heti kun isäntä halusi kokeilla vaihtaa ruokapöydän asentoa. Järjestys näytti kyllä hyvältä mutta ei tuntunut siltä. Tuntui vaikealta, kun osa tuoleista oli selin muuhun tilaan nähden. Pöytä siirtyi äkkiä takaisin entiseen asentoonsa. Sama juttu kotona, kun yritin vaihtaa olkkarin järjestystä. Pyöritin ja pyöritin ja lopuksi laitoin kaikki entiseen malliin, ja tuntui, että pystyn taas hengittämään. Ehkä tässä on sitten jotain tekemistä energioiden liikkumisella.
Teoksen "Paikat kuntoon feng shuin avulla" (tekijää en nyt muista) lainasin oikein kotiinkin. Tämä oli samaa aikaa, kun mielessä alkoi pyöriä huoneiden käyttötarkoituksen muutos ja tuo oma työhuone. Kirjassa puhuttiin siitä, miten paljon turha roina nurkissa vie ihmiseltä energiaa, ja että pitäisi osata luopua esineistä, mitkä eivät tuo hyviä "fiboja", ja pitää vain ne, mistä todella pitää ja saa positiivisia tunnelmia. Tuon huonevaihdoksen myötä lähti hurjan paljon tavaraa kierrätykseen ja roskikseen, ja yhtäkään niistä en ole kaivannut. Vaatekaappini päivitin jo aikaisemmin.
Ihan ilman yhteentörmäyksiä tämäkään homma ei ole tapahtunut, perheemme jäsenillä kun on hiukan erilaisia käsityksiä siitä, kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen. Olen yrittänyt kunnioittaa toisten tontteja, ja tehnyt muutosta vain omalla kohdallani. Ja tehdä näitä muutoksia pikkuhiljaa, vailla kiirettä, periaatteella että koko loppuelämä on aikaa. Mutta on ihmeellistä miten paljon energiaa vapautuu, kun luopuu turhasta rojusta ympärillään.
Nyt olen hiukan huolissani, kun luku-ja neulontatuolini, jonka paikkaa en mielelläni vaihtaisi, on suoraan ilmastointikanavan alapuolella, ja sen lisäksi että se saa niskani jumiin vie tietenkin myös energiani taivaan tuuliin. Ja jo vuosia sitten olen vakuuttunut siitä, että makuuhuoneemme alla kulkee vesisuoni, joka edesauttaa kaikenlaisia kolotuksia. Mutta tämä tuntuu jo liian huuhaalta, että alkaisin tehdä jotain muutoksia asioiden suhteen. Mutta pinnan alla kuohuu.
Aasinsilta näihin muutamiin kuviin, feng shuin oppien mukaan huoneistoon sisääntulon pitäisi olla kaunis ja kutsuva, joten olen yrittänyt siitä sellaista tehdä.
Nuo kanervakorit, jotka muuten ostin rautakaupan alelaatikosta yhdellä eurolla (!) kappale, nostin sittemmin terassin kaiteelle ja köyin rautalangalla kiinni, etteivät lennä ensimmäisessä talvimyrskyssä pitkin pihoja.
Tämä varoitus ei varmasti pitkäkyntisiä peloita, mutta on ehkä kutsuvampi kuin "täällä vartioimme me".
Tässä vielä tyttären tunnelmapala.
Isäntä on syksyn mittaan remontoinut n satavuotiasta pihasaunaamme, ja mielestäni se on aivan ihanan näköinen, kun sai vähän lunta katolleen.
Erityisen paljon pidän tästä vanhasta ovesta.
Tässä se on pakkasen kukittamana:
Pakko vielä hiukan hehkuttaa tätä ihanaa viikonloppua! Eilen juhlimme kummitytön 4-vuotissynttäreitä, ja nuo lahjatkin taisivat osua ihan nappiin! Terkkuja sinne Lahteen ja onnea vielä kerran hurmaavalle sankarittarelle!
Juhlista jatkoimme Espooseen Barona-areenalle Talentin semifinaaleja katsomaan. Oli mahtava meininki ja kaikki lemppariesiintyjäni pääsivät jatkoon. Mieli tekisi vielä finaaliakin katsomaan, saas nähdä...
Tämä aamu aloitettiin kellojen siirrolla, kun ei illalla muistettu. Osa kelloista siirrettiin jopa kahteen kertaan, kun minä niitä herättyäni siirtelin, ja isäntä vähän myöhemmin herättyään siirsi vielä uudestaan! Onneksi huomattiin juttu ajoissa eikä päivän ajoitus mennyt ihan pieleen.
Ajelimme sitten ystävien luo aivan mahtavalle aterialle, joka nautittiin hyvässä seurassa ja iloisissa fiiliksissä. Kauniit kiitokset sinne Hartolan suuntaan! Kyllä nyt kelpaa aloittaa työviikko näissä tunnelmissa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille muillekin!
Tyttären ollessa vauva "hurahdin" vyöhyketerapiaan. Nykyään sitä kai pidetään jo ihan vakavasti otettavana hoitomuotona, mutta ei välttämättä vielä 14 vuotta sitten. No, kuitenkin saimme ison avun 3-viikkoisen vauvan koliikkiongelmiin, ja olen suositellut vyöhyketerapiaa lämpimästi kaikille noista ongelmista kärsiville. Sittemmin tyttö sairastui infektioastmaan, ja säännöllisillä vyöhyketerapiakäynneillä pääsimme pian lääkkeettömään olotilaan, ja sittemmin eroon koko vaivasta. Ehkä siihen olisi aikakin auttanut, mene tiedä. Itse hoidatin vuosien ajan fibromyalgiasärkyjä vyöhyketerapiassa. Jouduin sitten siitä luopumaan, koska aloin saada pahoja migreenikohtauksia hoitojen jälkeen. Laittoi niin hyvin veren kiertämään. Mieli tekisi kyllä kokeilla jossain vaiheessa uudestaan, sillä iso apu tuosta oli särkyihin.
Työssäni kirjastossa olen joskus jäänyt selaamaan feng shui -opuksia, ja löytänyt niistä jotain, mitä olen mielestäni aina tiennyt, mutta en ole tiennyt että tuon jutun nimi on feng shui. Olen välillä innostunut siirtelemään huonekaluja ja huomannut, että joku järjestys alkaa heti ahdistaa ja viedä energiaa. Esim. mökillä huomasin sen heti kun isäntä halusi kokeilla vaihtaa ruokapöydän asentoa. Järjestys näytti kyllä hyvältä mutta ei tuntunut siltä. Tuntui vaikealta, kun osa tuoleista oli selin muuhun tilaan nähden. Pöytä siirtyi äkkiä takaisin entiseen asentoonsa. Sama juttu kotona, kun yritin vaihtaa olkkarin järjestystä. Pyöritin ja pyöritin ja lopuksi laitoin kaikki entiseen malliin, ja tuntui, että pystyn taas hengittämään. Ehkä tässä on sitten jotain tekemistä energioiden liikkumisella.
Teoksen "Paikat kuntoon feng shuin avulla" (tekijää en nyt muista) lainasin oikein kotiinkin. Tämä oli samaa aikaa, kun mielessä alkoi pyöriä huoneiden käyttötarkoituksen muutos ja tuo oma työhuone. Kirjassa puhuttiin siitä, miten paljon turha roina nurkissa vie ihmiseltä energiaa, ja että pitäisi osata luopua esineistä, mitkä eivät tuo hyviä "fiboja", ja pitää vain ne, mistä todella pitää ja saa positiivisia tunnelmia. Tuon huonevaihdoksen myötä lähti hurjan paljon tavaraa kierrätykseen ja roskikseen, ja yhtäkään niistä en ole kaivannut. Vaatekaappini päivitin jo aikaisemmin.
Ihan ilman yhteentörmäyksiä tämäkään homma ei ole tapahtunut, perheemme jäsenillä kun on hiukan erilaisia käsityksiä siitä, kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen. Olen yrittänyt kunnioittaa toisten tontteja, ja tehnyt muutosta vain omalla kohdallani. Ja tehdä näitä muutoksia pikkuhiljaa, vailla kiirettä, periaatteella että koko loppuelämä on aikaa. Mutta on ihmeellistä miten paljon energiaa vapautuu, kun luopuu turhasta rojusta ympärillään.
Nyt olen hiukan huolissani, kun luku-ja neulontatuolini, jonka paikkaa en mielelläni vaihtaisi, on suoraan ilmastointikanavan alapuolella, ja sen lisäksi että se saa niskani jumiin vie tietenkin myös energiani taivaan tuuliin. Ja jo vuosia sitten olen vakuuttunut siitä, että makuuhuoneemme alla kulkee vesisuoni, joka edesauttaa kaikenlaisia kolotuksia. Mutta tämä tuntuu jo liian huuhaalta, että alkaisin tehdä jotain muutoksia asioiden suhteen. Mutta pinnan alla kuohuu.
Aasinsilta näihin muutamiin kuviin, feng shuin oppien mukaan huoneistoon sisääntulon pitäisi olla kaunis ja kutsuva, joten olen yrittänyt siitä sellaista tehdä.
Nuo kanervakorit, jotka muuten ostin rautakaupan alelaatikosta yhdellä eurolla (!) kappale, nostin sittemmin terassin kaiteelle ja köyin rautalangalla kiinni, etteivät lennä ensimmäisessä talvimyrskyssä pitkin pihoja.
Tämä varoitus ei varmasti pitkäkyntisiä peloita, mutta on ehkä kutsuvampi kuin "täällä vartioimme me".
Tässä vielä tyttären tunnelmapala.
Isäntä on syksyn mittaan remontoinut n satavuotiasta pihasaunaamme, ja mielestäni se on aivan ihanan näköinen, kun sai vähän lunta katolleen.
Erityisen paljon pidän tästä vanhasta ovesta.
Tässä se on pakkasen kukittamana:
Pakko vielä hiukan hehkuttaa tätä ihanaa viikonloppua! Eilen juhlimme kummitytön 4-vuotissynttäreitä, ja nuo lahjatkin taisivat osua ihan nappiin! Terkkuja sinne Lahteen ja onnea vielä kerran hurmaavalle sankarittarelle!
Juhlista jatkoimme Espooseen Barona-areenalle Talentin semifinaaleja katsomaan. Oli mahtava meininki ja kaikki lemppariesiintyjäni pääsivät jatkoon. Mieli tekisi vielä finaaliakin katsomaan, saas nähdä...
Tämä aamu aloitettiin kellojen siirrolla, kun ei illalla muistettu. Osa kelloista siirrettiin jopa kahteen kertaan, kun minä niitä herättyäni siirtelin, ja isäntä vähän myöhemmin herättyään siirsi vielä uudestaan! Onneksi huomattiin juttu ajoissa eikä päivän ajoitus mennyt ihan pieleen.
Ajelimme sitten ystävien luo aivan mahtavalle aterialle, joka nautittiin hyvässä seurassa ja iloisissa fiiliksissä. Kauniit kiitokset sinne Hartolan suuntaan! Kyllä nyt kelpaa aloittaa työviikko näissä tunnelmissa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille muillekin!
perjantai, 26. lokakuu 2012
Neulomuksia ja leipomuksia
Muutama neule on valmistunut, tai nämä pinkit jo jonkin aikaa sitten. Matkaavat huomenna kirjamessutuliaisten kanssa kummitytölle synttärilahjaksi.
Villatakin tein Nalle-langasta ja sukat seiskaveikasta. Vähän jännittää ovatko sopivat.
Tällaisen vermeen sain tässä syksyn alkajaisiksi työkaverilta lahjaksi (kiitos Maikki), enkä ensin millään meinannut tajuta mitä tällä tehdään:
Löytyihän sille käyttötarkoitus sitten kun vähän asiaa valaistiin:
Työkaveri oli huomannut, että kuskaan neuleita mukanani, ja en kyllä ymmärrä miten olen ilman tätä työkalua pärjännyt. Enää eivät silmukat putoile matkan varrella eivätkä puikot tule läpi korista tai pussukasta.
Tällainen pipo syntyi noilta puikoilta, joustinneuletta Seiskaveikan Nostalgia-langasta.
Miesten sukat ovat nyt työn alla, taitavat valmistuakin viikkonloppuna kun ohjelmassa on paljon autossa istumista.
Teki mieli kokeilla Ikeasta ostettua silikonisydänvuokaa, ja kun Tytti oli laittanut Villa Caramel -blogiinsa suklaakakun ohjeen, niin päätinpä kokeilla (villacaramel.blogspot.com). Kiitokset Tytille ohjeesta! Minä taisin paistaa kakkua vähän liikaa kun tuli hiukan kuivakka, mutta kun vatkasi vähän kermavaahtoa kyytipojaksi niin hyvin upposi. Kaippa nuo uunitkin ovat vähän erilaisia niin paistoajat vaihtelevat. Mutta vuoka toimi mainiosti ja sopii varmaan hyvin esim. kakkupohjien valmistukseen.
Villatakin tein Nalle-langasta ja sukat seiskaveikasta. Vähän jännittää ovatko sopivat.
Tällaisen vermeen sain tässä syksyn alkajaisiksi työkaverilta lahjaksi (kiitos Maikki), enkä ensin millään meinannut tajuta mitä tällä tehdään:
Löytyihän sille käyttötarkoitus sitten kun vähän asiaa valaistiin:
Työkaveri oli huomannut, että kuskaan neuleita mukanani, ja en kyllä ymmärrä miten olen ilman tätä työkalua pärjännyt. Enää eivät silmukat putoile matkan varrella eivätkä puikot tule läpi korista tai pussukasta.
Tällainen pipo syntyi noilta puikoilta, joustinneuletta Seiskaveikan Nostalgia-langasta.
Miesten sukat ovat nyt työn alla, taitavat valmistuakin viikkonloppuna kun ohjelmassa on paljon autossa istumista.
Teki mieli kokeilla Ikeasta ostettua silikonisydänvuokaa, ja kun Tytti oli laittanut Villa Caramel -blogiinsa suklaakakun ohjeen, niin päätinpä kokeilla (villacaramel.blogspot.com). Kiitokset Tytille ohjeesta! Minä taisin paistaa kakkua vähän liikaa kun tuli hiukan kuivakka, mutta kun vatkasi vähän kermavaahtoa kyytipojaksi niin hyvin upposi. Kaippa nuo uunitkin ovat vähän erilaisia niin paistoajat vaihtelevat. Mutta vuoka toimi mainiosti ja sopii varmaan hyvin esim. kakkupohjien valmistukseen.
perjantai, 26. lokakuu 2012
Kirjamessuilla
Varsin hektisen työviikon jälkeen koitti odotettu perjantai ja Helsingin kirjamessut. Tai oikeastihan kyseessä on kirja-, ruoka ja viini-, musiikki- sekä taidemessut, eli kaikille aisteille löytyi virikettä. Työkaverin lapsi oli sairaana, joten lähdin yksin ajelamaan pääkaupunkiseudulle. Jännää oli, sillä keli oli muuttunut varsin talviseksi ja vieraassa kaupungissa ajaminen ei ole vahvin puoleni. Navigaattori oli turvanani, mutta siitäkin loppui virta keskellä kaupunkia, eikä tietenkään virtajohtoa mukana. Onneksi näkyi jo Pasilan ja Messukeskuksen kylttejä, joten löysin onnellisesti perille. Monelle muulle oli käynyt paljon huonommin, sillä autoja oli paljon pitkin ojanpohjia ja keli todella liukas.
Kirjojen maailma oli pääkohteeni ja sieltä aloittelin:
Monta päiväähän tuolla olisi saanut kulumaan, joten jätin suosiolla antikvariaattiosaston väliin ja katselin tätä uutta antia. Suuret kustantajat olivat hyvin esillä, mutta myös pienten joukosta löytyi paljon katseltavaa. Ja hyvin oli otettu huomioon meidät käsityön ystävät. Tässä vieraskielisiä ihanuuksia:
J
Ja sitten ihan suomenkielistä satoa:
Näitähän piti sitten tutkailla oikein ajan kanssa, monet olivat kyllä jo entuudestaankin tuttuja.
Julkkisten bongailu on oma mausteensa näillä messuilla. Nämä hämärät herrat pitivät Eurooppa-paneelia:
Joku kämmi kävi tämän kuvan kanssa, mutta toinen vasemmalta on Erkki Liikanen ja äärimmäisenä oikealla itse Aleksander Stubb.
Tässä Vilja-Tuulia Huotarinen kertoo Finlandia Junior -palkitusta kirjastaan Valoa Valoa Valoa, ja hänen vasemmalla puolellaan Esso-paidassa odottelee vuoroaan Mediahuora-kirjan kirjoittaja Venla Hiidensalo.
Alakuvassa odotellaan Aleksis Kivi -lavalle Mielensäpahoittaja-kirjojen kirjoittajaa Tuomas Kyröä. Kuvassa etualalla olevat henkilöt eivät liity asiaan mitenkään mutta koska halusivat tulla eteen kun kuvasin niin päätyivät nyt blogiini.
Kyrön suosiosta kertoo, että oli ihan turha yrittää kuvata itse haastattelua, väkeä oli edessä niin paljon. Onneksi kuva näkyi isolta valkokankaalta ja äänentoisto pelasi. Ennen haastattelun alkamista Aleksis Kiven Seuran puheenjohtaja, professori Anto Leikola palkitsi Kyrön Eskon puumerkki -palkinnolla juuri näistä Mielensäpahoittaja-kirjoista. Ne olivat myös haastattelun pääaiheena, mutta onhan Kyrö kirjoittanut paljon muutakin, sekä aikuisten- että nuortenkirjoja, saanut palkintoja ja ollut ehdolla palkinnoille. Mutta varsinainen läpimurto olivat nämä Mielensäpahoittajat, enkä yhtään ihmettele. Mielensäpahoittajalla on esikuva ja monilla tarinoistakin Kyrön mukaan todellisuuspohja.
Nämä heput olivat musiikkipuolen miehiä ja tekivät biisejä yleisön ehdottamista aiheista ihan siinä paikan päällä. Aika virtuooseja!
Kun kirjat ja musiikit oli koluttu, matka jatkui ruoka- ja viinipuolelle:
Herkkua on siinä monenlaista:
Makeaa ja suolaista.
Viinejä en ryhtynyt maistelemaan kun olin autolla liikkeellä, tyydyin vaan ihailemaan upeasti rakennettuja osastoja.
Ostoksia tein tällä kertaa varsin maltillisesti. Tämä kirja kuitenkin huusi saada päästä mukaan, oli niin herkullisen näköinen päältä sekä sisältä. Saa nähdä pidänkö itse vai päätyykö tämä lahjapakettiin:
Kummitytölle löysin synttärilahjaksi tällaisen näyttämökirjan:
Kuvat ponkaisevat alustasta, kun kirjan avaa, ja ääniäkin kuuluu. Toivottavasti kummityttö tykkää.
Ruokapuolelta vielä kassillinen leipää vitosella mukaan. Ostan mielelläni reissuista leipää mukaan, se kun on aina vähän erimakuista eri paikoissa niin on mukava maistella.
Kotiin ajaminen vähän ennakolta jännitti, kun ei se tomppa suostunut puhumaan minulle. Mutta onneksi oli hyvät opasteet ja kelikin aamusta parantunut, niin hyvin löysin.
Mukava viikonloppu tiedossa, huomenna ne kummitytön synttärit ja illalla mennään seuraamaan Talentin semifinaaleja ihan paikan päälle, jos vaikka linssiluteet päästäis taas telkkariin (Showhau-ohjelman Lahden lähetys tuli tiistaina ja oltiin siinä koirien kanssa vilahtamassa ;) ). Ja sunnuntaina tiedossa toinen aivan ihana kyläreissu!!!
Ihanaa viikonloppua muillekin, nautitaan tästä valkoisuudesta ja sen tuomasta valosta nyt niin kauan kun sitä kestää! Ja sunnuntainahan saadaan nukkua tuntia pitempään...
Kirjojen maailma oli pääkohteeni ja sieltä aloittelin:
Monta päiväähän tuolla olisi saanut kulumaan, joten jätin suosiolla antikvariaattiosaston väliin ja katselin tätä uutta antia. Suuret kustantajat olivat hyvin esillä, mutta myös pienten joukosta löytyi paljon katseltavaa. Ja hyvin oli otettu huomioon meidät käsityön ystävät. Tässä vieraskielisiä ihanuuksia:
J
Ja sitten ihan suomenkielistä satoa:
Näitähän piti sitten tutkailla oikein ajan kanssa, monet olivat kyllä jo entuudestaankin tuttuja.
Julkkisten bongailu on oma mausteensa näillä messuilla. Nämä hämärät herrat pitivät Eurooppa-paneelia:
Joku kämmi kävi tämän kuvan kanssa, mutta toinen vasemmalta on Erkki Liikanen ja äärimmäisenä oikealla itse Aleksander Stubb.
Tässä Vilja-Tuulia Huotarinen kertoo Finlandia Junior -palkitusta kirjastaan Valoa Valoa Valoa, ja hänen vasemmalla puolellaan Esso-paidassa odottelee vuoroaan Mediahuora-kirjan kirjoittaja Venla Hiidensalo.
Alakuvassa odotellaan Aleksis Kivi -lavalle Mielensäpahoittaja-kirjojen kirjoittajaa Tuomas Kyröä. Kuvassa etualalla olevat henkilöt eivät liity asiaan mitenkään mutta koska halusivat tulla eteen kun kuvasin niin päätyivät nyt blogiini.
Kyrön suosiosta kertoo, että oli ihan turha yrittää kuvata itse haastattelua, väkeä oli edessä niin paljon. Onneksi kuva näkyi isolta valkokankaalta ja äänentoisto pelasi. Ennen haastattelun alkamista Aleksis Kiven Seuran puheenjohtaja, professori Anto Leikola palkitsi Kyrön Eskon puumerkki -palkinnolla juuri näistä Mielensäpahoittaja-kirjoista. Ne olivat myös haastattelun pääaiheena, mutta onhan Kyrö kirjoittanut paljon muutakin, sekä aikuisten- että nuortenkirjoja, saanut palkintoja ja ollut ehdolla palkinnoille. Mutta varsinainen läpimurto olivat nämä Mielensäpahoittajat, enkä yhtään ihmettele. Mielensäpahoittajalla on esikuva ja monilla tarinoistakin Kyrön mukaan todellisuuspohja.
Nämä heput olivat musiikkipuolen miehiä ja tekivät biisejä yleisön ehdottamista aiheista ihan siinä paikan päällä. Aika virtuooseja!
Kun kirjat ja musiikit oli koluttu, matka jatkui ruoka- ja viinipuolelle:
Herkkua on siinä monenlaista:
Makeaa ja suolaista.
Viinejä en ryhtynyt maistelemaan kun olin autolla liikkeellä, tyydyin vaan ihailemaan upeasti rakennettuja osastoja.
Ostoksia tein tällä kertaa varsin maltillisesti. Tämä kirja kuitenkin huusi saada päästä mukaan, oli niin herkullisen näköinen päältä sekä sisältä. Saa nähdä pidänkö itse vai päätyykö tämä lahjapakettiin:
Kummitytölle löysin synttärilahjaksi tällaisen näyttämökirjan:
Kuvat ponkaisevat alustasta, kun kirjan avaa, ja ääniäkin kuuluu. Toivottavasti kummityttö tykkää.
Ruokapuolelta vielä kassillinen leipää vitosella mukaan. Ostan mielelläni reissuista leipää mukaan, se kun on aina vähän erimakuista eri paikoissa niin on mukava maistella.
Kotiin ajaminen vähän ennakolta jännitti, kun ei se tomppa suostunut puhumaan minulle. Mutta onneksi oli hyvät opasteet ja kelikin aamusta parantunut, niin hyvin löysin.
Mukava viikonloppu tiedossa, huomenna ne kummitytön synttärit ja illalla mennään seuraamaan Talentin semifinaaleja ihan paikan päälle, jos vaikka linssiluteet päästäis taas telkkariin (Showhau-ohjelman Lahden lähetys tuli tiistaina ja oltiin siinä koirien kanssa vilahtamassa ;) ). Ja sunnuntaina tiedossa toinen aivan ihana kyläreissu!!!
Ihanaa viikonloppua muillekin, nautitaan tästä valkoisuudesta ja sen tuomasta valosta nyt niin kauan kun sitä kestää! Ja sunnuntainahan saadaan nukkua tuntia pitempään...
